Valikko Sulje

MVB – Mitä maalivahti tekee?

Óla,

Syyskuun viimeinen viikko alkamassa. Ulkona +32 astetta. Mikäs sen parempaa kuin istuskella sisällä viileässä ja kirjoitella tietokoneella.

Tähän blogiin mun on tarkoitus kirjoitella ajatuksia futsalista, mutta maalivahdin näkökulmasta. Jotta sitä voidaan tehdä, tämä ensimmäinen kirjoitus käsittelee sitä mitä futsalmaalivahti tekee. Jatkossa tänne tulee tekstiä ainakin Portugalin futsalista ja maalivahtien harjoittelusta. Jutun lopusta voi lukea mun taustasta lisää, joten käydään heti asiaan.

Verrattuna jalkapalloon futsalmaalivahdilla on pelissä huomattavasti enemmän tekemistä. Henkilökohtainen yhden ottelun ennätys on 27 torjuntaa, ottelussa jonka voitimme 3-1. Uskoisin että jalkapallossa tämä olisi aikalailla mahdoton yhtälö. Torjunnat ovat futsalissa kuitenkin vain pieni osa pelaamista, joten kokoajan tapahtuu. Lähdetään purkamaan maalivahdin pelaamista futsalissa katsomalla miten maalivahdin sydän hakkaa pelin aikana. Alla oleva sykekäyrä on pelistä, jossa pelasin Someron Voiman maalilla. Omat sykerajat on mitattu epäsuoralla polkupyöräergometritestillä (parikin kertaa, maksimisykkeeni on aika matala).

Maalivahdin sykekäyrä futsalpelissä.

Sykekäyrästä voidaan nähdä maalivahdin toimivan pelin aikana yleensä lähinnä peruskestävyysalueella käyden hetkellisesti aerobisen kynnyksen yli. Aerobinen kynnys on se kohta, jossa keho alkaa tuottamaan maitohappoa ja muita kuona-aineita yli perustason, mutta pystyy edelleen tehokkaasti puskuroimaan ne pois kehosta, ilman että ne haittaavat suoritusta. Tästä voidaan päätellä maalivahdin ottelun sisältävän hyvin paljon lyhyitä suorituksia. Torjuntoihin, syöttämiseen, heittämiseen ja muihin suorituksiin päästään rasitustilasta, joka ei haittaa suoritusta.

Käyrästä voidaan myös miettiä kyseisen alkulämmittelyn järkevyyttä. Ottelun alkulämmittelyn lopussa oli kenttäpelaajien vetoja, joita torjuttiin vuorotellen toisen maalivahdin kanssa. Syke nousi vetojen aikana jo yli anaerobisen kynnyksen lähelle maksimisykettä ja selvästi kovemmaksi kuin muutoin koko pelin aikana. Olisiko kevyempi kuormitus valmistanut pelin alkuun kuitenkin paremmin?

Käyrää katsoessa herää myös kysymys, tapahtuuko harjoituksissa torjunnat tai muut peliin liittyvät päätökset samanlaisesta rasitustilassa kuin peleissä? Omien kokemusten mukaan harvoin. Pelinomaisissa harjoitteissa usein kyllä, mutta toteutuuko sama maalinteko- tai erikoistilanneharjoitteissa, joissa yksinäinen maalivahti on jätetty maalille ja kenttäpelaajat vetävät viiden sekunnin välein kohti? Eipä toteudu ja tätä näkee mielestäni hyvin usein Suomessa. Usein jopa maalivahtien omissa harjoitteissa (usein maalivahdeilla on harjoituksissa 15-30min omaa aikaa maalivahtivalmentajan kanssa) innostutaan tekemään pitkiä askelluksia tai liikesarjoja ja useita torjuntoja peräkkäin. Tottakai välillä on hyvä ottaa treeneissä myös sata vetoa peräkkäin, tehdä päätöksiä väsyneenä tai painaa toistoja muuten vain paljon. Kaiken harjoittelun olisi kuitenkin hyvä olla suunnitelmallista ja yhteydessä itse peliin.

Jos unohdetaan sydän ja sykkeet, niin mitäs siellä pelissä sitten tehdään? Kaivelin pöytälaatikosta muistiinpanot 2014 vuoden pelistä missä pelasin SoVon kanssa KaDya vastaan ja laitoin ne alla olevaan taulukkoon.

Maalivahdin toiminnat SoVo -Kady (lopputulos: 3-4).

Taulukosta puuttuu yksi kohta, mitä luulisin tapahtuvan kuitenkin kaikista eniten. Tykkään perustella kaiken tekemisen johonkin faktaan, mutta ohjaamista on hyvin vaikea jälkikäteen laskea videolta. Uskoisin kuitenkin, että eniten maalivahti tekee pelissä juuri muiden pelaajien ohjaamista, varsinkin korkealla tasolla pelatessa. Liikuta omia pelaajia niin ettei itse tarvitse torjua. Miksi silti se ei näy maalivahtiharjoittelussa tai harvoin edes joukkueharjoittelussa? Varsinkin aikaisemmin mainitussa maalivahtiharjoittelussa painotetaan usein torjuntatekniikoiden tai pelinavauksen teknisiä suorituksia, irrallaan itse pelistä.

Toinen huomioitava kohta on päätöksenteko. Pelkästään jokaiseen heittämiseen liittyy päätöksentekö, kuka pelaaja on vapaana ja kenelle heittäminen edistää peliä eniten? Heittoja ja syöttöjä oli tuossa pelissä enemmän kuin muita suorituksia yhteensä. Pelinomaisena harjoitteena siis pallojen heittäminen 25 metrin päässä olevaan tynnyriin on huono. Päätöksenteko liittyy myös suurelta osin kaikkeen mitä pelissä tapahtuu, joten sen pitäisi näkyä myös maalivahtiharjoittelussa.

Seuraavassa kirjoituksessa sitten siitä miten Portugalin reissu on alkanut. Jatkossa toki myös lisää juttua maalivahtiharjoittelusta. Adeus!

Kirjoittaja: Petteri Lehtinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *